• MIES+

PAINE

Päivitetty: huhti 30

Yhteiskunta ja maskuliinisuuden malli on asettanut minulle paineita pitkin elämääni. En ole sitä aina itse edes tiedostanut. Olen kuvitellut, että on jokin tietty malli, johon minun pitää aina itseni vääntää, tilanteesta riippumatta ja niin olen myös auktoriteettien pelossa usein tehnyt. Olen vääntänyt itseni siihen hyvin kauan ja lisäksi pitänyt sisälläni paljon asioita — niin kauan, että tekee kipeää ja silti olen jatkanut sitä. ”Camoon!” ”Kiviä taskuun!” ”Man up!”. Jossain vaiheessa sellaista ei vain enää jaksa, vaan menee poikki. Ei tarvitsisi mennä, ennen kun voi havahtua ja pyytää apua!



Inspiroiduin kirjoittamaan tämän tekstin luettuani JJ Bolan Naamiotta –kirjan. Olin toki tutkinut näitä asioita jo ennen, mutta viimeistään tämä teos pysäytti ja kirkasti voimakkaalla tavalla sen, mistä me miehet monesti kärsimme.


JJ Bola on Afrikan lähteellä, eli Kongon Kinshasassa syntynyt isobritannialainen runoilija, kirjailija ja puhuja. Bolan kirja Naamiotta” – Millaista miehuus voisi olla? on timanttinen teos, joka purkaa maskuliinisuudesta ja mieheydestä pitkään kerrottuja tarinoita ja myyttejä. Se pohtii miltä mieheys voisi näyttää tulevaisuudessa. Kirjassa avataan kansankielisesti monimutkaisia rakenteita, jotka ovat haitallisia miehille sekä kaikille muille miesten ympärillä.


Työelämä, parisuhde, perhe, koulutus, yhteiskunta, ihmissuhteet, harrastukset, media, sosiaalinen media ja odotukset — odotukset siitä mitä minulle näytetään, odotukset siitä mitä itse itseltäni odotan. Ajatukset siitä, mitä muut ajattelevat, ajatukset siitä, mitä itse olen ajatellut, että mitä minun pitää olla tai mitä minun pitää saavuttaa, jotta olen riittävä. Siinä muutamia aiheita, joista voi ottaa paineita. Toki paineita voi ottaa kuka tahansa, mutta kapitalistinen järjestelmä laittaa tavoittelemaan jatkuvasti lisää ja patriarkaalinen yhteiskunta (jossa miehen valta-asema hyödyttää meitä miehiä, mutta samalla kaksiteräisesti sortaa meitä) ei ole luonnollinen. Lisäksi useat miehet eivät osaa keskustelukulttuurissamme puhua avoimesti tunteistaan ja soppa on valmis. Nämä rakenteet aiheuttavat kärsimystä kaikille.


Ylläpidämme usein itse toksista maskuliinisuutta — eli miehisyyden myrkyllisiä puolia, jotka ovat vahingollisia miehelle itselleen ja muille miehen lähellä. Yleisiä piirteitä toksisesta maskuliinisuudesta ovat mm: Aggressio, seksuaalinen aggressio tai kontrollin menettäminen, tunteiden patoaminen, tunteettomuus tai kyvyttömyys näyttää niitä, hyperkilpailuhenkisyys, taipumus väkivallan glorifiointiin, eristäytyminen, homofobia, alhainen empatiakyky, sovinismi ja seksismi.


”Patriarkaatti – Ideologia ja hierarkkinen yhteiskuntarakenne, jossa miehillä on etuasema naisiin nähden. Asema, joka antaa valtaa, etuoikeuksia ja resursseja erilaisissa yhteyksissä kuten perheessä, bisneksessä, työpaikoilla ja suhteissa.” — JJ Bola

Asenteet, media ja yhteiskunta luovat ja pitävät yllä patriarkaalista rakennetta. Esimerkkinä: Pojille siniset vaatteet, tietynlaiset lelut ja miehiset ammatit. Tytöille vaaleanpunaista jne. Joku saattaisi tässä kohdassa kysyä, että ”Mitä sitten, mitä merkitystä tällä on?” tai ”Aina näin on ollut ja tulee aina olemaan” tai ”Pojat ovat poikia”. Valitettavasti tämä ei voi jatkua, sillä seuraukset patriarkaalisesta systeemistä ja toksisesta maskuliinisuudesta ovat tuhoisat ja ulottuvat lähestulkoon kaikkialle yhteiskunnassa — ilmastonmuutoksesta epätasa-arvoon.


Muutamia esimerkkejä siitä mihin tämä johtaa: Kiusaaminen ja vaikeudet koulussa, työelämässä ja suhteissa. Heikko itsekuri, kotiväkivalta, seksuaalinen hyväksikäyttö, naisviha, itsemurhat, substanssien väärinkäyttö, riippuvuudet, ystävyyssuhteiden ja aitojen yhteyksien puuttuminen, masennus ja mielialahäiriöt, itsetunto- ja kehonkuvaongelmat, sosiaalinen kyvyttömyys sekä stressi.


MIESTEN VIHA, AGGRESSIO JA MIELENTERVEYS


Koin parikymppisenä aikakauden, jonka jälkeenpäin ymmärsin olevan melko yleistä tai vähintäänkin luonnollista. Silloin se ei tuntunut siltä, enkä kyennyt puhumaan siitä. Tunsin itseni erilliseksi muusta maailmasta. Kaikki tuntui turhalta ja merkityksettömältä. Myös elämäni rakkaus — jalkapallo ja kaikki mihin uskoin ja mihin olin sitoutunut menettivät merkityksensä. Olin lopussa. En nähnyt toivoa paremmasta, vaan koin paineita siitä, mitä minun pitäisi olla. Muut eivät nähneet sitä, vaikka luulin olevani selkeästi täysin turta ja alasti tunteeni kanssa. Luulin antaneeni signaaleja ja hätähuutoja, mutta en tuntunut pääseväni käsittelemään niitä avoimesti, koska minulla ei ollut turvallista tilaa tai kykyä kohdata niitä tunteita. Onneksi lopulta pystyin siihen, sillä sellaisten tunteiden käsittelemättä jättäminen voi olla hyvin vaarallista ja monet miehet kärsivät siitä. Noin 3/4 maailman itsemurhan tehneistä ovat miehiä. Suurin osa kodittomista on miehiä. Kaikista maailman vankiloiden vangeista n.90 % on miehiä. Miehillä ei ole samanlaista keskustelukulttuuria kuin esimerkiksi naisilla ja kaiken lisäksi kynnys pyytää apua on miehillä tutkitusti korkeampi. Tästä aiheesta puhumista tulee normalisoida. Me miehet ylläpidämme tätä ja kärsimme siitä. Media ja populaarikulttuuri ovat isossa yhteiskunnallisessa roolissa. Myös esikuvat, artistit, urheilijat ja tunnetut henkilöt voivat olla esimerkkeinä. JJ Bolan kirjassa oli kohta, jossa yksi maailman tunnetuimmista rap-artisteista, isobritannialainen Stormzy, jakoi oman mielenterveyteen liittyvän kokemuksensa. Hän koki velvollisuudekseen puhua siitä, sillä hänestä tuntui, että ”Kenestäkään ei ole varmasti koskaan tuntunut tältä”. Näin ajattelin myös itse ja ajatusmalli on yleinen mielenterveydestä kärsivien kohdalla. On tärkeää, että Stormzyn kaltaiset miehet normalisoivat tästä puhumista. Silloin, kun olisin itse tarvinnut eniten apua keskustelua ei ollut olemassa tai en ainakaan löytänyt sen pariin. Olemme Suomessa hyvin yksilökeskeisiä ja varsinkin me miehet jäämme usein helposti yksin emotionaalisten haasteidemme kanssa. Totuus on, että kenenkään ei tarvitse tai ei pitäisi jäädä yksin. Kukaan ei ole yksin! Aina on apua, jos sitä uskaltaa pyytää. Tarvitsemme vain enemmän turvallisia, välittäviä ja muutokseen kannustavia tiloja ja yhteisöjä!


Nämä ovat hyvin vakavia aiheita, joita on helppo sivuuttaa eri tavoin. Itseään voi häiritä niin monin tavoin. On pleikkaria, nuuskaa, alkoholia, Netflix, puhelin sekä roskaruoka jne. Tämä on isompi ongelma, kuin mitä ymmärretään. Jos mies ei missään vaiheessa pysty tai opi ohjaamaan itseään tunne-elämässään, maailma tekee sen hänen puolestaan. Addiktiot seuraavat ja synkät paikat syvenevät. Jos meillä ei ole tästä aiheesta avointa keskustelua ja pidämme kaiken omana tietonamme, se johtaa pahaan kierteeseen, jossa etsitään nautintoa peittämään negatiivisia tunnetiloja tai tyhjyyttä ja jos sitä ei ole etsitään jotain, mikä harhauttaa meidät siitä miten oikeasti tunnemme.


Pitkään sisään vaimennetut tunteet kuten viha ja raivo ovat pitkässä juoksussa hyvin ongelmallisia ja monet nuoret pojat ja miehet kasvavat aikuisiksi tällä tavalla. Meillä ei ole tarpeeksi avointa keskustelua miesten kokemista mielenterveyden haasteista ja mielenterveydestä yleisesti, koska olemme niin kiireisiä häiritsemään itseämme erilaisilla impulsseilla. Monille miehille siitä seuraa tyhjyyden, riittämättömyyden ja synkkyyden tunteita sekä häpeää ja noloutta siitä, että emme voi täyttää miehen mallia, jonka olemme päässämme kuvitelleet. Se voi olla hyvin vaurioittavaa ja tuskin kukaan haluaa tietoisesti elää niin.


Koen, että ongelmaan on kuitenkin ratkaisu. Tarvitsemme rohkeutta puhua vaikeista asioista ja turvallisia tiloja sekä yhteisöjä, joissa voimme toimia niin. Tarvitsemme arjessa ja arkipäivän keskusteluissa empatiaa itseämme ja toisimme kohtaan. On myös positiivisia keinoja käsitellä painetta: Urheilu, mindfulness, puhelimelta pois oleminen, eri keinoin rentoutuminen, mökkeily, haavoittuvaisuuden myöntäminen ja ylipäänsä keskusteleminen. Myös erilaisten merkitysten löytäminen omaan elämään auttaa.


MUUTOKSEN MAINSTREAMAAMINEN


Negatiivisuuteen ja toksiseen maskuliinisuuteen keskittymisen sijaan voisimme alkaa keskustelemaan vaikkapa maskuliinisuuksien laajasta kirjosta, joissa miehenä oleminen voisi pitää sisällään esimerkiksi: laajan tunnekirjon tuntemisen, pukeutumisen vapauden, haavoittuvaisuuden myöntämisen, kiltteyden, pehmeyden ja herkkyyden sekä yhteiskunnan näkemien miesten feminiinisten puolien ja piirteiden arvostamisen.


”Mieheys ei tarkoita samaa kuin patriarkaatti. Ja koska patriarkaatti on syrjivä rakenne, joka luo yhden sukupuolen ylivallan suhteessa toiseen, meidän täytyy luoda miehisyyden muoto, joka ei ole riippuvainen patriarkaatista. Miehisyyden muoto, joka näkee sukupuolten tasa-arvon välttämättömäksi myös omalle selviytymiselleen ja kukoistukselleen.” — JJ Bola

Meitä miehiä on opetettu olemaan kuin kova puu, joka kestää kaikki myrskyt ja seisoo hievahtamatta. Valitettavasti se ei toimi. Mies, joka ei pysty olemaan taipuisa ja muuntautumaan, puhumaan ja toimimaan tuntemalla valitettavasti katkeaa jossain vaiheessa. Siksi miehen olisi hyvä olla itselleen armollinen ja antaa sopivasti myös periksi. Kun myrsky iskee ihminen voi heilahtaa ja tuntea vaikeitakin tunteita, mutta niitä ei tarvitse piilottaa tai peittää. Ei tarvitse osua pohjaan, vaan voi olla joustava oman itsensä kanssa ja nousta ylös. Myrskyn jälkeen paistaa, joten älä pelkää myrskyä vaan pyydä apua, jos sitä tarvitset. Haavoittuvaisuus on aitoa vapautta!


Tämä kirjoitus on osittain hyvin henkilökohtainen ja se sai alkunsa JJ Bolan kirjasta, joka osui minuun hyvin voimakkaasti. Alkuun viitaten haluan sanoa, että jos paine on liian kova, se pitää puhkaista, jotta voi aloittaa uudelleen. Jotta voi nauttia elämästä ja saada painetta pois päästä ja hartioilta. Koskaan ei ole liian myöhäistä! Itse en välitä enää häpeästä, surusta tai kiukkupuuskista, kun voin elää niiden kanssa ja puuhkaista helpotuksesta. En jaksa enää esittää, eikä moni muukaan ympärilläni. Siksi uskallan ottaa maskin pois ja laittaa egoni naulaan. Miehisyyttä ei tarvitse enää ottaa annettuna.


Naamiotta,


— Miro Olsoni


Kirjoittaja on yksi Jäbät & tunteet -podcastin juontajista. Podcast on mieheksi identifioituville, eli Jäbille suunnattua suoraa ja syvää puhetta tunteista.⁣⁣⁣⁣⁣ Kirjoituksen aiheesta puhutaan lisää perjantaina 30.04. ilmestyvässä Jäbät & tunteet -podcastin Paine -jaksossa. Kuva Karim Awad



152 katselukertaa0 kommenttia