Meillä kaikilla on oma tapamme puhua. Osa sanonnoista ja sutkautuksista ovat osa ystäväporukoissa leviäviä kiertoilmauksia ja lausahduksia, toiset omia nokkeluuksia. Siinä ei suurimmalle osalle meistä varmaankaan ole mitään sen kummempaa. Uskon kuitenkin, että puhetyyli ja kielenkäyttö kertovat paljonkin alitajunnasta, ja miesten keskuudessa nousee esiin kaksi mielenkiintoista esimerkkiä. (Muita esimerkkejä kehon, mielen ja itseilmaisun yhteyksistä löytyy mm. Amy Cuddyn Vahvasti läsnä (Presence) -kirjasta.)
Miehet ovat kovia äijättelemään, jätkittelemään ja miehittelemään toisiaan: Mitä mies? Onko jäbällä heittää femmaa? Äijällä on makeet kengät. V***u jätkä on kova jätkä! Sinuttelu korvaantuu usein yksikön kolmannella persoonalla, jolloin tullaan hahmotelleeksi myös jonkinlaisia hierarkioita. Mies, äijä ja ukko saattavat nostaa puhuteltavan hieman korkeammalle jakkaralle kuin jätkä, jäbä, tyyppi ja kundi. Pojittelu on jo selkeää vähättelyä.
Sinuttelu korvaantuu usein yksikön kolmannella persoonalla, jolloin tullaan hahmotelleeksi myös jonkinlaisia hierarkioita.
Miehekkyyteen viittaavan tittelin käyttö kertoo yhtä paljon puhuttelijasta itsestään kuin puhuteltavastakin. Kun puhuttelija asettaa puhuteltavan äijittelemällä tai pojittelemalla jollekin hierarkian portaalle, hän pitää samalla itseään riittävän äijänä sanelemaan, kuka on äijä ja kuka ei. Jätkitellessä hän taas tasapäistää porukkaa sekä omalta että puhuteltavien osalta. Asiaa ei välttämättä edes ajattele – se vain tapahtuu – eikä tämän tyyppisessä kunnioittamisessa tai tasapäistämisessä välttämättä ole mitään vikaa.
Mielenkiintoisempaa onkin se, miten äijättely etäännyttää miehiä toisistaan niin, ettei keskustelu olisi liian henkilökohtaista tai intiimiä. Äijättely epäilemättä lisääntyy sitä enemmän, mitä lähemmäksi toista tullaan. Kehut ja kritiikit ovat niin vaikeita antaa minulta sinulle, varsinkin jos katsoo suoraan silmiin, mutta äijälle ne voi roiskaista vähän puolihuolimattomasti. Ja juuri roiskaisussa piilee toinen äijämäisen kielenkäytön suojamekanismi.
Asiaa ei välttämättä edes ajattele – se vain tapahtuu – eikä tämän tyyppisessä kunnioittamisessa tai tasapäistämisessä välttämättä ole mitään vikaa.
Monilla miehillä on pinttynyt tapa pyrkiä olemaan mahdollisimman hauskoja jutellessaan toisille. Kanssakäymisen pitää olla niin vitsikästä, että juuri mitään ei voi sanoa suoraan ja sellaisenaan. Asioista ei käytetä niiden oikeita nimiä, vaan jotain hauskempaa kiertoilmaisua. Mieltä ei ilmaista selkeästi ja suoraan, vaan juttu koetetaan muotoilla mahdollisimman nokkelaksi ja hauskaksi. Tässäkin käydään valtataistelua, tällä kertaa älykkyydellä ja huumorilla. (Onneksi nokkimisjärjestykset ovat miehille niin luonteenomaisia, että he osaavat nauraa hauskemmilleen ja antaa vahvempien olla vahvempia. Pahimmat taistelut statuksesta käydäänkin lähinnä silloin, kun vääntö on tasaväkistä.)
Monilla miehillä on pinttynyt tapa pyrkiä olemaan mahdollisimman hauskoja jutellessaan toisille. Kanssakäymisen pitää olla niin vitsikästä, että juuri mitään ei voi sanoa suoraan ja sellaisenaan.
Voihan tällainen viestinnän ylianalysointi myös olla täysin epäolennaista. Ehkä siinä ei ole mitään väärää, että miehet yrittävät olla hauskempia kuin ovatkaan ja testaavat ympärillä olevia hierarkioita äijittelemällä tai jätkittelemällä toisiaan. Ehkä se on vain positiivista ainakin silloin, kun sillä luodaan tasavertaista ja iloista ilmapiiriä. En voi kuitenkaan olla miettimättä, kuinka paljon etäännyttävä ja ylikepeä kielenkäyttö tylpistää miesten tunnemaailmaa ja empatiaa. Kuinka paljon rehellisempiä, aidompia, syvempiä, henkilökohtaisempia ja kaikin puolin rikkaampia miesten ihmissuhteet olisivatkaan, jos he pyrkisivät kohtaamaan toisensa mahdollisimman totuudenmukaisesti ilman turhaa kikkailua?
Miten miesten tunne-elämä, empatia ja kielenkäyttö sinun mielestäsi ovat yhteydessä toisiinsa? Miten miesten välistä keskustelua voisi sinun mielestäsi parantaa? Kerro kommenteissa, meitä kiinnostaa.
— Timo Utterström Kirjoittaja on yksi Miesplussan alkuperäisistä perustajajäsenistä. Hän on näyttelijä, kirjoittaja, graafikko, video- ja valokuvaaja. Mediatuotantojen jokaisessa tehtävässä koulittu yrittäjä ja taiteilija, joka etsii ilmaisumuotojaan ja taiteensa motiiveja.