“Maskuliinisuus (eli miehekkyys) tarkoittaa ominaisuuksia, käyttäytymistä ja rooleja, jotka yleensä liitetään miehen sukupuoleen”, sanoo Wikipedia, ja moni muu sanakirjanmielinen taho kuvailee maskuliinisuutta jotakuinkin samalla tavalla.
Määritelmä jättää paljon tulkinnanvaraa monessakin mielessä. Ensinnäkään mikään ominaisuus, joka yleensä liitetään johonkin, ei ole yksinoikeudella sen jonkin ominaisuus, vaan samaa ominaisuutta löytyy muistakin. Yhdelläkään miehellä ei ole yhtäkään sellaista piirrettä, joka ei voisi päteä myös naiseen. Ja toiseksi ihmiset ja miehet ovat eri aikoina ja eri paikoissa olleet hyvin erilaisia. Riippumatta siitä, onko jotain arkkityyppistä ja kestävää maskuliinisuutta olemassa, miehisyys on tarkoittanut eri asioita eri konteksteissa. Olen nähnyt ja kokenut sen henkilökohtaisestikin.
"Yhdelläkään miehellä ei ole yhtäkään sellaista piirrettä, joka ei voisi päteä myös naiseen."
LAPSUUTENI MIEHET
Lapsuuteni miehen mallit olivat mitä suurimmissa määrin päihderiippuvaisia, väkivaltaisia ja pikkurikollisia, joten opin 80- ja 90-luvun taitteen Riihimäellä, että miehet ovat yleensä työttömiä ja ärtyneitä juoppoja, joille tupakka ja viina olivat perustarpeita. Teini-iässä muutin äitini kanssa maalle, missä miehet joivat ehkä yhtä paljon kuin ennenkin, mutta kävivät myös metsällä ja kalassa, viljelivät maata ja tekivät kaikkea muuta yleishyöydyllistä ja reipasta.
Kun aloin itse lähestyä miehen ikää, miehet alkoivat taas näyttää eriltä. Armeijassakin kaikki edelleen odottivat iltavapaita ja niitä elintärkeitä kaljojaan, ja vaikka yliopistossakin bilettäminen oli olennainen osa sekä miesten että naisten elämää, miehet ympärilläni alkoivat olla myös taiteellisempia ja luovempia. 2000-luvun alun Rovaniemellä miehet olivat oppineita, intohimoisia, eteenpäin meneviä. Viina oli edelleen tärkeää lähes kaikille, mutta tupakan ja television sijaan suurin osa halusi tehdä taidetta tai päästä hyviin töihin.
Vietin myös muutaman intensiivisen vuoden hyvinvointipiireissä, joissa miehet olivat oikeastaan poikkeuksetta henkisiä, suvaitsevaisia, raittiita, terveitä, uteliaita ja itseään kehittäviä – aivan kuten naisetkin, mutta kenties asialleen omistautuneempia ja uppiniskaisempia.
Kun kolmekymppisenä muutin Helsinkiin ja laskeuduin Punavuoren hipsterikuplaan ympärillä olevat miehet muuttuivat taas. Nyt tyyli, kulttuuri, kulinarismi, trendit ja sosiaalisuus tuntuivat mieheen liitettäviltä asioilta. Miehet ja naiset muistuttivat oikeastaan hyvin paljon toisiaan. Ainoa ero oli ehkä se, että miehiä kiinnosti asiat ja naisia ihmiset. Samaa näin Pariisissa, kun asuin siellä muutaman kuukauden, mutta Amsterdamissa miehet olivat jälleen erilaisia: he olivat yleensä suorapuheisia, lähes röyhkeitä.
MIEHEN MALLIT
Tämän kaiken lisäksi näemme kukin televisiossa, elokuvissa, sosiaalisessa mediassa ja lehdissä erilaisia miehiä. Vanhat ja jumittuneet ajatukset maskuliinisuudesta epäilemättä välittyvät karrikoidujen hahmojen kautta vahvistamaan olemassa olevia käsityksiä miehistä ja maskuliinisuudesta, mutta nekin elävät koko ajan.
"Monilla meistä tuntuu olevan kankea kuva siitä, millaisia miehet ovat tai millaisia heidän pitäisi olla."
Kaikesta huolimatta monilla meistä tuntuu olevan kankea kuva siitä, millaisia miehet ovat tai millaisia heidän pitäisi olla. Mies+ on jakanut monia miesten henkilökohtaisia tarinoita, joissa kerrotaan paineista olla sellainen tai tällainen, ikään kuin mies ei saisi poiketa vertaistensa määräämästä mallista. Ja kuitenkin se malli on kaikissa ajoissa ja paikoissa erilainen.
Ei ole olemassa oikeaa tai väärää tapaa olla maskuliininen tai mies. Maskuliinisuus elää vain kuplissa ja muuttuu jatkuvasti. Maskuliinisuus on ainoastaan sitä, miten keskimääräinen mies missäkin ajassa ja paikassa eroaa keskimääräisestä naisesta, eikä meistä kukaan ole keskimääräinen. Meistä jokainen elää loputtomalla harmaaskaalalla, jossa mikään ei ole mustaa tai valkoista. Mitkään ominaisuudet, käyttäytymismallit tai roolit eivät ole sisäsyntyisesti maskuliinisia, feminiinisiä, miehekkäitä tai naisellisia, vaan inhimillisiä. Ne vain ilmenevät eri tavalla eri ihmisissä eri ajoissa ja paikoissa.
On lopulta täysin tyhjänpäiväistä väitellä siitä, millaisia miehet tai naiset ovat, tai millaisia heidän pitäisi olla. Keskimääräistä miestä tai naista ei ole olemassa, koska kaikki ovat erilaisia ja skaala on valtava. Niin miehet kuin naisetkin voivat olla mitä vain, eivätkä maskuliinisuus tai feminiinisyys ole mitään muuta kuin sukupuolten likiarvon aaltoliikettä.
— Timo Utterström Kirjoittaja on yksi Miesplussan alkuperäisistä perustajajäsenistä. Hän on näyttelijä, kirjoittaja, graafikko, video- ja valokuvaaja. Mediatuotantojen jokaisessa tehtävässä koulittu yrittäjä ja taiteilija, joka etsii ilmaisumuotojaan ja taiteensa motiiveja.