TOIMITUKSEN POHDINTAA SEKSUAALISEN HÄIRINNÄN MYÖNTÄMISESTÄ

Sosiaalisessa mediassa on tullut viime aikoina vastaan miehiä, jotka ovat avoimesti myöntäneet syyllistyneensä toisten ihmisten seksuaaliseen häirintään ja ainakin näennäisesti katuvat tekojaan. Jotkut ovat kirjoittaneet “ulostuloihinsa”, etteivät toivo postaukseltaan taputuksia tai hyvän miehen leimaa, vaan haluavat enemmänkin olla esimerkkinä muille miehille ja näin koettaa muokata miesten ylläpitämiä vahingollisia rakenteita. Pohdimme Mies+ toimituksen kesken erästä nimeltä mainitsematonta ulostuloa ja halusimme jakaa keskustelumme. M: Vaikea sanoa, että mitä tuosta nyt uskaltaisi olla mieltä. Postaus itsessään ja tuon tyypin avoin syyllisyyden myöntäminen myös kaikissa jatkokommenteissa on esimerkillistä toimintaa mieheltä, mutta monet tuntuisivat silti olevan todella vihaisia. Että jos ei tämä, niin mikä olisi se oikea tapa toimia, ettei silti tule lynkatuksi? T: En usko että sellaista tapaa on mikä tuntuisi kaikista hyvältä. Tämä aihe iskee melkein jokaisella jonkinlaiseen omakohtaiseen traumapisteeseen tai vähintään hankaliin tunteisiin ja niistä käsin sitten reagoidaan — asiallisesti tai asiattomasti. Minusta (huom. subjektiivinen kokemus) aloittajan teksti on monella tapaa rehellinen ja huolellisesti laadittu. Itse ainakin luen sen niin, että hänellä on aito motiivi asettautua jalkapuuhun ja tehdä omalla rehellisyydellä jotain hyvää. Mutta ymmärrän myös niitä uhreja, joilla oma traumatyö on vielä kesken ja joissa tämä herättää vihaa. En oikein tiedä onko sekään psyykkisesti terveellistä, että tällainen kaapistatulija joutuu ottamaan vastaan kymmenien ihmisten vihareaktion ollessaan vielä herkillä omassa “raitistumisprosessissa”? Että onko lopputuloksena sittenkään ehjä ihminen ja ehjä keskustelu? Tosi vaikea juttu. J: Tässä on tosiaan iso askel suomalaisten miesten kaanonissa, että joku tekee tällaisen rehellisen ulostulon. Epäilemättä herättää muitakin miehiä ajattelemaan asiaa. Ja on ymmärrettävää, että ulostulo aiheuttaa vihareaktioitakin, koska kaikki käsittelevät asiaa omasta näkökulmastaan. Virheensä myöntänyt syyllinen nähdään toisinaan niin hienona esimerkkinä, että syyllistä aletaan yhtäkkiä suojella juuri rehellisyytensä takia, jolloin vastuu teoista tietyllä tavalla vähenee. Tässä hän tekee sen itse, eikä siksi joudu kantamaan samanlaista syyllisyyttä, mutta ikävä kyllä jotkut ihmiset tuntuvat olevan niin väkevästi miesten virheitä vastaan, että kapinoidaan silloinkin, kun jotain hyvää tapahtuu, koska "syyllisten suojelu" on lopetettava. Tämäkin periaatteessa ihan aiheellinen reaktio ja suhtautuminen, mutta mikä määrä vihaa, syyttelyä ja kipua tekijälle sitten on tarpeeksi? Erityisesti ihmisiltä, joilla ei ole asian kanssa ilmeisesti mitään tekemistä? Eikö ihmisten väliset rikkomukset ole enää ihmisten itsensä välisiä, vaan ollaanko me nyt SoMen kulta-aikana edesvastuussa virheistämme koko globaalille yhteisölle? On toki hyvä, että ihmiset joutuvat edesvastuuseen asioista, joista aiemmin on vaiettu, mutta välillä lynkkaus on aika pelottavan väkevää. Toisaalta lynkkauksesta tuntuisi usein vastaavan muutaman tai muutaman kymmenen ihmisen äänekkäämpi porukka, kun taas isompi yleisö ehkä osaa tarkastella asiaa jotenkin objektiivisemmin tai eivät vain halua syystä tai toisesta ottaa kantaa. Todella tulehtunutta keskustelua näiden tärkeiden asioiden ympärillä. Ikävää, että harkitut ja hyväntahtoisetkin avaukset joutuvat tuollaiseen mankeliin. M: Jep, nämä lynkkaukset saavat varmasti monet miehet poteroitumaan ja ajattelemaan, että parempi olla vain hiljaa, ettei joudu tuohon samaan tilanteeseen. Vaikka miehenä tunnistaisikin omat virheensä tällaisista ulostuloista ja haluaisi olla osana muutosta, niin ei kyllä houkuttele avoimuuteen. S: Mä hahmoittelin tätä mielessäni sanoiksi, että olisiko tässä sisäänrakennettuna ongelmana se, että traumataso on yksityinen ja keskustelu julkinen? Jos nämä yhdistetään, niin paikalle kokoontuu valtava määrä niitäkin ihmisiä, jotka eivät ymmärrä (tai halua ymmärtää) omaa vastuutaan, vaan tulevat paikalle kivittämään anteeksipyytäjää. Sehän on väkivaltaa sekin eikä väkivaltaa kitketä väkivallalla. T: Sen jälkeen kun anteeksipyytäjä itse on kirjoittanut, että hän ei halua anteeksipyynnöstään sädekehää tai jalustalle nostamista hienona ihmisenä, niin onko hän vastuussa siitä, jos muut niin tekevät? Minusta ei. Julkinen keskustelu on hallitsematon suo ja aika harvalla on pyrkimystä ymmärtää asioita, vaan usein tullaan vain roiskimaan paikalle omaa pahaa oloa ja luomaan lisää väkivaltaa. Itsellä ainakin on vaikea kompata niitä "hän ansaitsee kaiken pahan" -tyylisiä lausahduksia. Viha on toki tärkeä osa traumatyötä ja terve merkki siitä että rajat on ylitetty, mutta ei ole vastuullista roiskia sitä kaikkien päälle vaikka kyse olisi kuinka rakenteellisesta ja yhteiskunnallisesta ongelmasta. S: Koen, että minulle itselle tärkeää on juuri nyt mahdollisuus ja paikka keskustella dialogisesti näistä asioista, ilman kenenkään syyllistämistä. Tekisi usein mieli kommentoida näihin “syyllisten ulostuloihin”, mutta mieshäpeä on vahvana läsnä ja siksi tuntuu, etten ikinä uskaltaisi! Toisaalta myös tiedostan sen että on hyvin hankala edes puhua asiasta, koska niinkuin aina on se fakta että minähän en tuollaisesta ahdistelun dynamiikasta tiedä mitään. Tavallaan sitä on niin hankalasti sen sukupuolen ”vanki” ja omat käsitykset aina nivoutuu siihen mikä tekee kyllä vääjäämättä keskustelusta yhden rikkinäisen puhelimen. M: Mulle tulee joistain näistä omasta traumastaan käsin asiaan suhtautuvista mieleen vankiloiden kuolemantuomiot. Että joskus se rikos on vaan niin paha, että sitä ei saa anteeksi, koskaan, vaan rikoksen tekijän on kuoltava. Se on karua ja lohdutonta. S: Mietin myös häpeän roolia pelon aiheuttajana ja sitä kautta ns. kehityksen esteenä. Musta on vääjäämätöntä keskustella häpeästä ja rakentavasta tavasta olla häpäisemättä ketään. Mun mielestä häpeä on toistuasti hyvin iso ongelma varsinkin miehillä ja häpeän lisääminen tietoisesti jollekin on mielestäni ongelmallista. Vaikka toki tietty määrä häpeää on myös todella tervettä, eikä näitä tällaisia rakenneongelmia saisi missään tapauksessa sivuuttaa. M: Vaikea aihe. Meidän miesten pitäisi pystyä käymään keskustelua juuri tällaisista asioista avoimesti, ilman, että tulee syyllistetyksi. Ehkä näitä Miesplus-kanavia pitäisi olla useampia. — Mitä sinä olet mieltä? Kommentoi alle ja osallistu keskusteluun.

TOIMITUKSEN POHDINTAA SEKSUAALISEN HÄIRINNÄN MYÖNTÄMISESTÄ